Tällä kertaa markku-setä vieraili Pöytyän Kyrön uudenkarheassa ja hienossa kirjastossa. Normikeikkaan verrattuna bussissa istumista oli paljon ja välillä sitä mietti, että miksi muka tämä on niin hauskaa, että sitä ottaa töistä vapaata ja istuu 7 1/2 tuntia bussissa vain muutaman dollarin tähden. Toki vinkkaaminen on aina kivaa, parasta työtä jota olen koskaan saanut tehdä, mutta voisihan tuota joskus pitää vaikka vapaapäivän niin ettei olisi töissä. Väittävät sitä kokeilleet, että se on kivaa!

Tällä kertaa vapaapäiväni kului siis matkustellessa Suomea ristiin rastiin. Pöytyälle ei ollut ihan helppo päästä julkisilla Lahdesta, mutta minut ohjeistettiin hyppäämään pois bussista jossain metsän keskellä, jossa olisi kuulemma noutaja odottamassa. Ja miksipä ei olisi? Kyllä kirjastojen järjestämillä keikoilla palvelu pelaa ja logistiikka toimii! Älkää edes epäilkö kirjastonhoitajaa. Jos hän sanoo, että siellä on sherpaopas odottamassa, niin siellä kuulkaa on se opas! Ja jatkoyhteys ja ruoka ja kahvia ja pullaa. Ja yleensä niitä vinkattaviakin:-)

Vinkattavia oli nytkin, ysit ja lukiolaiset. Suurin harmi  oli, etten päässyt näkemään Jaanan vinkkauksia kun meillä eivät aikataulut sopineet yhteen, mutta omat setit menivät ihan kivasti. Ja on kiva kun voi vinkata välillä lukiolaisille hieman aikuisempaan makuun. Teinit ovat toki aina suloisia pikku mussukoita, mutta on se silti kiva kun joku välillä ymmärtää Kamalan luonnon Helmiä sioille vitsin selittämättä tai edes Fingerporin ranskalaisen keväisen aurinkoisen viinin ja suomalaisten rantojen miesten suosiman voimajuoman välisen yhteyden. Mutta tässä se työn olennaisin sisältö sitten piileekin. Jossain siellä vinkkaamisen ja esitystä seuraamaan hiljenneen lukiolaisryhmän (tai mukana henkäilevän eskariporukan) seutuvilla se jokin on. Juuri se minkä takia pitkätkin matkat ja kahdentoista tunnin tunnin työpäivät tuntuvat virkistäviltä. Yritän tavoittaa sitä näissä kirjoituksissani, mutta en tiedä onnistunko välittämään sitä tunnetta, kun vinkkauksen jälkeen näkee yleisön hiplaavan silmät kiiluen vinkattuja kirjoja. Se on kuulkaa sitä kirjavinkkarin laatuaikaa!

markku-setä